”Kimmo Pohjosen työ on aina kiehtonut minua. Hän on vangitseva esiintyjä ja kekseliäs säveltäjä. Häntä on kutsuttu haitarimusiikin Jimi Hendrixiksi ja Björkiksi, ja ne ovat mielestäni osuvia luonnehdintoja.
Olemme sukulaissieluja tavassamme suhtautua työhömme, taiteeseen ja maailmaan. Olen itsekin löytänyt taiteellisen ääneni rikkomalla rajoja ja törmäyttämällä yhteen erilaisia vaikutteita – baletista butoon.
Myös suhteemme visuaalisuuteen sekä teknologian ennakkoluulottomaan hyödyntämiseen on samankaltainen. Breathin luomisprosessissa valo- ja lavastussuunnittelija Mikki Kuntulla, äänisuunnittelija Tuomas Norviolla sekä pukusuunnittelija Teemu Muurimäellä on kaikilla ollut keskeinen rooli.
Kimmo on tehnyt töitä tanssin parissa aiemminkin ja valtaosassa omista keskeisimmistä teoksistani on elävää musiikkia, mutta yhdessä emme olleet työskennelleet ennen kuin meitä pyydettiin improvisoimaan Kiinaan muutama vuosi sitten. Kohtaamisemme Helsingin kaupunkia promotoivan festivaalin suurella ulkoilmanäyttämöllä sytyttivät kipinän meissä molemmissa. Huomasimme olevamme samalla aaltopituudella näyttämöllisessä dialogissamme.
Halusimme tutkia syvällisemmin synnyttäisivätkö kahden itsenäisenä voimakkaan taiteilijan äänet yhdessä jotain uutta, jotain suurempaa, kuin osiensa summan. Halusimme astua omien mukavuusalueidemme ulkopuolelle ja sukeltaa johonkin täysin tuntemattomaan laajentaaksemme taiteilijuutemme rajoja.
Breath on fyysinen haaste Kimmolle, sillä hän tutkii liikettä esiintymisessään uudella tapaa. Ei ole helppoa tanssia noin 20 kiloa sylissään! Minä, joka olen sanaton esiintyjä sydämessäni, kohtaan puolestani melko vieraan haasteen tuottaessani ääntä näyttämöllä.
Konseptuaalisella tasolla yksi tämän teoksen pääviesteistä on ihmisten välisen aidon ja avoimen kohtaamisen tärkeys. Olemme keskustelleet, kuinka ristiriitaista on yhtä aikaa pelätä menettävänsä oman äänensä ja henkilökohtaisen tilansa, kun samalla kaipaa uusia kokemuksia ja kohtaamista toisen ihmisen kanssa. Kuinka olla avoin uusille vaikutuksille kadottamatta itseään?
Ennen kaikkea Breath on minulle tutkielma kommunikaation ja hyväksynnän tärkeydestä. Sekä niistä usein absurdeista ja koomisista keinoista, joilla yritämme suojella itseämme; naurettavista muureista, joilla varjelemme itsejämme, henkisiä rajojamme, yksityisyyttämme.”
– Tero Saarinen
