Transitissa nähtävä IC-98:n videoinstallaatio toimii eräänlaisena arkkitehtonisena bassolinjana koko teokselle. Aivan kuten meitä ympäröivä luonto, se on jatkuvasti läsnä ja hitaasti muuttuen kommentoi, kritisoi ja peilaa kaikkea.
“IC-98:n viime vuosien työskentely on keskittynyt ympäristökriisin käsittelyyn ja taiteellis-poliittisiin tapoihin osallistua sen ratkaisemiseen. Animaatiot Nekropolis (2016) ja Epokhe (2017) sekä elokuva Omnia mutantur (2018) ovat olleet vertauskuvallisia kuvauksia ajasta, ilmastosta, aikakausista ja niihin liittyvistä luonnon- ja kulttuurihistoriallisista sekoittumisista. Paikkasensitiiviset projektit Khronoksen talo (2016–), Mare tranquillitatis (2020), IÄI (2020) sekä työn alla oleva Misi-Raa’an Luonnontuhopuisto(2019–) taas ovat pyrkineet pelkän taiteellisen kuvauksen sijaan luomaan työkaluja ja paikkoja, joiden avulla uusi, kriisistä ponnistava ja sen keskellä elävä kaikkien eliöiden keskinäiseen riippuvuuteen perustuva yhteisö voisi syntyä.
Transitia varten laadittu kuvakertomus lähtee liikkeelle Nekropoliksen asettelemasta tilanteesta, jossa ilmakehään vapautuneesta hiilestä muodostunut pilvi hallitsee kivistä, kuivaa maisemaa. Kuolleet ja haudatut ovat nousseet taivaalle, maa on autioitunut. Auringon energia antaa elämää, mutta myös tukahduttaa. Maailmaa hallitsee Isä-Taivaan silmä, joka pitää yllä erillisyyttä, etäisyyttä ja selväpiirteisyyttä – kun kaiken eloonjääminen edellyttäisi kosketusta, toinen toisensa lomaan kasvamista, juurtumista ja palaamista Äiti-Maahan.
Toisen näytöksen laajassa panoraamassa etsitään tätä uuden yhteisön mahdollisuutta, kun elämä sataa takaisin Maahan. Ilmakehän pienhiukkaset muuttuvat kiviksi, kivet siemeniksi, siemenet maailmoiksi. Maailmat yhteyttävät ja pölyttävät, kasvattavat versoja ja kärhiä, jotka kasvavat kohti toisiaan, toisiinsa kiinni. On kuin vanha kyklooppinen silmä olisi jakautunut ja jakautunut taas, loputtomiin.
Auringon lämmössä syntyy uusi maailma ja uuden maailma ilmakehä. Kaikki pölyttyy ristiin, kurottamiseen ja yhteenjuurtumiseen perustuva yhteisö syntyy näissä sekoittumisissa ja kietoutumisissa, humuksessa, rihmastoissa ja mineraaleissa, solujen välillä ja soluseinämien sisällä. Meidän ihmiskehomme ovat eläinkehoja, eläinkehomme ovat hiiltä, vettä, kasvualustoja ja maailmoja. Me kosketamme ja olemme kosketettuja, pidämme huolta ja olemme kannateltuja. Kaikki värähtelee elämää.”
– Patrik Söderlund (IC-98)
