Transit - Tero Saarinen Company

Transit

Tero Saarisen uusin suuren näyttämön teos on koreografia  Sebastian Fagerlundin trilogiaan Stonework (2015), Drifts (2016–17) ja Water Atlas (2018). Musiikkiin yhdistyy elektronisen musiikin maailmasta tunnetun Tuomas Norvion tilallinen äänisuunnittelu.

Visuaalisuuden keskiössä on IC-98:n videoinstallaatio, jonka kanssa vuoropuhelua käyvät Minna Tiikkaisen valosuunnittelu ja Teemu Muurimäen veistokselliset puvut. Tämä on ensimmäinen kerta kun IC-98:n lyijykynällä piirtämään materiaaliin perustuvaa videotaidetta nähdään esittävän taiteen kontekstissa. Koreografin assistenttina toimi David Scarantino.

”Tero Saarisen koreografiuran hienoimpia ja vaikuttavimpia teoksia.”

- DEMOKRAATTI, 20.8.2021

”Peilaa myyttisten kuvien kautta suuria teemoja – mutta ei silti alleviivaten.”

- RONDO, 21.8.2021

”Erityisen hienosti tasapainossa oleva taiteidenvälinen vuoropuhelu.”

- HUFVUDSTADSBLADET, 20.8.2021

”Ruokkii mielikuvitusta monella tasolla ja eri osa-alueidensa kautta.”

- HELSINGIN SANOMAT, 20.8.2021

Kesto
80 minuuttia, ei väliaikaa
Ensi-ilta
3. lokakuuta, 2020, Malmön ooppera, Ruotsi
Tuotanto
Skånes Dansteater (Ruotsi) ja Tero Saarinen Company

Koreografin sanoin

“Ihmiskunta tuhoaa teoillaan, tavoillaan ja tottumuksillaan luonnon monimuotoisuutta. Samalla olemme kuitenkin kaikki osa flooraa ja faunaa ja syvällisesti yhteydessä tekojemme seurauksiin. Kehomme on osa luontoa. Koen, että tanssitaiteilijoilla on korostunut herkkyys, voima ja kyky – jopa velvollisuus – olla yhteydessä ja välittää näitä alkuvoimaisia frekvenssejä.

Luonnon valtavat, mutta haavoittuvat voimat ja vieraantuminen ympäristöstä ovat olleet teosteni lähtökohtia aikaisemminkin. Jo yhdessä varhaisimmista koreografioistani, Vajonneet (1993), kaipasin takaisin kohti syvempää ja herkempää luonto- ja ihmiskontaktia. Teoksen inspiraationlähteenä oli kyttyräselkävalaiden vedenalainen kommunikointitapa, eräänlainen laulu. Sama teema toistui George Crumbin sävellykseen Vox Balaenae rakennetussa sooloteoksessani (2011), jossa luonnosta vieraantunut viimeinen matkaaja hukkui muoviin. Transit (2020) jatkaa tätä ihmisen ja luonnon välisen haavoittuvan suhteen käsittelyä.

Olin seurannut IC-98:n töitä jo vuosia mutta Taidehallin laaja näyttely vuonna 2018 pysäytti minut. Hitaasti liikkuvat, poeettiset mutta samaan aikaan viiltävät, peilaukset ihmisen toimintojen seurauksena aiheutuneesta luonnon monimuotoisuuden katoamisesta koskettivat minua syvästi. Teosten temaattinen syvyys, skaala ja arkkitehtonisuus sekä erityinen ajankäytöllinen jänne saivat minut pohtimaan heidän töidensä saattamista näyttämölle – ja vuoropuheluun yhdessä tanssin kanssa. 

Samoihin aikoihin olin innostunut suuresti Sebastian Fagerlundin tuotannosta ja erityisesti tuolloin juuri kantaesitetystä sävellyksestä Drifts. Lopulta kokonaisuus jalostui vielä Fagerlundin kahdella muulla sävellyksellä, Tuomas Norvion äänisuunnittelulla, Teemu Muurimäen pukusuunnitelulla ja Minna Tiikkaisen valosuunnittelulla.

Transit on vimmainen rituaali, eloonjäämistaistelu suuren muutoksen edessä. Vaikka teos on dystooppinen, halusin toivon olevan vahvasti läsnä. Uskon, että tuhkasta nousee uusi mahdollisuus – on aika löytää uudestaan yhteys luontoon.”

– Tero Saarinen

Kuuntele lisää teoksen teemoista ja tekoprosessista Skånes Dansteaterin podcastista, jossa Tero Saarista haastattelee Samuel Denton.

Musiikista ja äänisuunnittelusta

Transit-teoksessa kuullaan kokonaisuudessaan säveltäjä Sebastian Fagerlundin luonnon volyymeistä inspiraationsa saanut orkesteritrilogia – ensimmäistä kertaa samassa illassa. Saarisen koreografia alkaa trilogian keskimmäisellä osalla, Drifts (2017). Alkuun hitaasti etenevä sävellys viittaa sään, tuulen ja veden luomiin muotoihin. Toisena kuultava Stonework (2015) on puolestaan saanut innoituksensa niin luonnon kuin ihmisenkin tuottamista kivimuodostelmista. Trilogian viimeisestä osasta Water Atlas (2018) Fagerlund on kirjoittanut:

”Inspiraationlähteeni oli ajatus vedestä abstraktina elementtinä; haihtumisen ja sateen ikuinen ikiaikainen kierto, joka nykypäivänä on saasteiden ja ilmastonmuutoksen armoilla.  Trilogian loppuun saattaminen sai minut ymmärtämään, kuinka paljon olenkaan orkesterimusiikissani ammentanut pohjoismaisesta luonnosta. Aavan meren ja raa’an kivikkoisen saariston yhdistelmä inspiroi minua loputtomasti.”

Tuomas Norvion äänisuunnittelu on jatkuvassa vuoropuhelussa Fagerlundin sävellysten, tanssin sekä IC-98:n videomateriaalin ja muun visuaalisuuden, kanssa. Muiden elementtien tavoin, karu avara luonto kaikuu Norvion tilallisessa äänimaisemassa. Yhdessä musiikin ja koreografian kanssa se leikittelee mikron ja makron näkökulmien kanssa. Teoksen elektroniset elementit voimistavat ihmisen sisäistä, henkistä ja fyysistä, matkaa (engl. Transit).

Transit

Koreografia ja konsepti: Tero Saarinen
Musiikki: Sebastian Fagerlund (Drifts, Stonework, Water Atlas)
Video: IC-98: Visa Suonpää, Patrik Söderlund
Valosuunnittelu: Minna Tiikkainen
Pukusuunittelu: Teemu Muurimäki
Äänisuunnittelu: Tuomas Norvio
Koreografin assistentti: David Scarantino
Harjoittajat: Satu Halttunen, Henrikki Heikkilä
Animaatio: Kari Kuusela, Markus Lepistö  

Tanssi | Jenna Broas, Nanny Hedberg (Kansallisbaletin nuorisoryhmä), Elina Häyrynen, Oskari Kymäläinen, Mikko Lampinen, Natasha Lommi, Mikko Makkonen (Tanssiteatteri Minimi), Edoardo Pavoni (Kansallisbaletti), Emmi Pennanen, Sofia Ruija, Saida Solla ja Jing-Yi Wang
Varalla | Taru Hiitola, Edith Stenvall (Kansallisbaletin nuorisoryhmä)

Tuotanto
Skånes Dansteater ja Tero Saarinen Company

Kantaesitys
Skånes Dansteaterin ohjelmistossa Malmön ooperassa 3. lokakuuta 2020
Tero Saarinen Companyn Suomen ensi-ilta Helsingin juhlaviikkojen ohjelmistossa 19. elokuuta 2021

Kiitokset
Jane ja Aatos Erkon Säätiö
Opetus ja kulttuuriministeriö
Anonyymit lahjoittajat

Teoskuvat
Skånes Dansteater / Carl Thorborg
Tero Saarinen Company / Kai Kuusisto

Videoinstallaatiosta

Transitissa nähtävä IC-98:n videoinstallaatio toimii eräänlaisena arkkitehtonisena bassolinjana koko teokselle. Aivan kuten meitä ympäröivä luonto, se on jatkuvasti läsnä ja hitaasti muuttuen kommentoi, kritisoi ja peilaa kaikkea.

“IC-98:n viime vuosien työskentely on keskittynyt ympäristökriisin käsittelyyn ja taiteellis-poliittisiin tapoihin osallistua sen ratkaisemiseen. Animaatiot Nekropolis (2016) ja Epokhe (2017) sekä elokuva Omnia mutantur (2018) ovat olleet vertauskuvallisia kuvauksia ajasta, ilmastosta, aikakausista ja niihin liittyvistä luonnon- ja kulttuurihistoriallisista sekoittumisista. Paikkasensitiiviset projektit Khronoksen talo (2016–), Mare tranquillitatis (2020), IÄI (2020) sekä työn alla oleva Misi-Raa’an Luonnontuhopuisto(2019–) taas ovat pyrkineet pelkän taiteellisen kuvauksen sijaan luomaan työkaluja ja paikkoja, joiden avulla uusi, kriisistä ponnistava ja sen keskellä elävä kaikkien eliöiden keskinäiseen riippuvuuteen perustuva yhteisö voisi syntyä.

Transitia varten laadittu kuvakertomus lähtee liikkeelle Nekropoliksen asettelemasta tilanteesta, jossa ilmakehään vapautuneesta hiilestä muodostunut pilvi hallitsee kivistä, kuivaa maisemaa. Kuolleet ja haudatut ovat nousseet taivaalle, maa on autioitunut. Auringon energia antaa elämää, mutta myös tukahduttaa. Maailmaa hallitsee Isä-Taivaan silmä, joka pitää yllä erillisyyttä, etäisyyttä ja selväpiirteisyyttä – kun kaiken eloonjääminen edellyttäisi kosketusta, toinen toisensa lomaan kasvamista, juurtumista ja palaamista Äiti-Maahan.

Toisen näytöksen laajassa panoraamassa etsitään tätä uuden yhteisön mahdollisuutta, kun elämä sataa takaisin Maahan. Ilmakehän pienhiukkaset muuttuvat kiviksi, kivet siemeniksi, siemenet maailmoiksi. Maailmat yhteyttävät ja pölyttävät, kasvattavat versoja ja kärhiä, jotka kasvavat kohti toisiaan, toisiinsa kiinni. On kuin vanha kyklooppinen silmä olisi jakautunut ja jakautunut taas, loputtomiin.

Auringon lämmössä syntyy uusi maailma ja uuden maailma ilmakehä. Kaikki pölyttyy ristiin, kurottamiseen ja yhteenjuurtumiseen perustuva yhteisö syntyy näissä sekoittumisissa ja kietoutumisissa, humuksessa, rihmastoissa ja mineraaleissa, solujen välillä ja soluseinämien sisällä. Meidän ihmiskehomme ovat eläinkehoja, eläinkehomme ovat hiiltä, vettä, kasvualustoja ja maailmoja. Me kosketamme ja olemme kosketettuja, pidämme huolta ja olemme kannateltuja. Kaikki värähtelee elämää.”

Patrik Söderlund (IC-98)

”Samanaikaisesti järkyttävä ja toiveikas kokonaistaideteos.”

- SYDSVENSKAN 2020

”Älykkäästi toteutettu kokonaisuus joka väreilee energiaa.”

- SKÅNSKA DAGBLADET 2020

”Pelottavan kaunis — nivoo yhteen klassista ja kokeellista.”

- KRISTIANSTADSBLADET 2020

”Toiveikas dystopia.”

- DANSTIDNINGEN 2020