Transit

”Ihmiskunta tuhoaa teoillaan, tavoillaan ja tottumuksillaan luonnon monimuotoisuutta. Samalla olemme kuitenkin kaikki osa flooraa ja faunaa ja syvällisesti yhteydessä tekojemme seurauksiin. Kehomme on osa luontoa. Koen, että tanssitaiteilijoilla on korostunut herkkyys, voima ja kyky – jopa velvollisuus – olla yhteydessä ja välittää näitä alkuvoimaisia frekvenssejä.

Luonnon valtavat, mutta haavoittuvat voimat ja vieraantuminen ympäristöstä ovat olleet teosteni lähtökohtia aikaisemminkin. Jo yhdessä varhaisimmista koreografioistani, Vajonneet (1993), kaipasin takaisin kohti syvempää ja herkempää luonto- ja ihmiskontaktia. Teoksen inspiraationlähteenä oli kyttyräselkävalaiden vedenalainen kommunikointitapa, eräänlainen laulu. Sama teema toistui George Crumbin sävellykseen Vox Balaenae rakennetussa sooloteoksessani (2011), jossa luonnosta vieraantunut viimeinen matkaaja hukkui muoviin. Transit (2020) jatkaa tätä ihmisen ja luonnon välisen haavoittuvan suhteen käsittelyä.

Olin seurannut IC-98:n töitä jo vuosia mutta Taidehallin laaja näyttely vuonna 2018 pysäytti minut. Hitaasti liikkuvat, poeettiset mutta samaan aikaan viiltävät, peilaukset ihmisen toimintojen seurauksena aiheutuneesta luonnon monimuotoisuuden katoamisesta koskettivat minua syvästi. Teosten temaattinen syvyys, skaala ja arkkitehtonisuus sekä erityinen ajankäytöllinen jänne saivat minut pohtimaan heidän töidensä saattamista näyttämölle – ja vuoropuheluun yhdessä tanssin kanssa. 

Samoihin aikoihin olin innostunut suuresti Sebastian Fagerlundin tuotannosta ja erityisesti tuolloin juuri kantaesitetystä sävellyksestä Drifts. Lopulta kokonaisuus jalostui vielä Fagerlundin kahdella muulla sävellyksellä, Tuomas Norvion äänisuunnittelulla, Teemu Muurimäen pukusuunnitelulla ja Minna Tiikkaisen valosuunnittelulla.

Transit on vimmainen rituaali, eloonjäämistaistelu suuren muutoksen edessä. Vaikka teos on dystooppinen, halusin toivon olevan vahvasti läsnä. Uskon, että tuhkasta nousee uusi mahdollisuus – on aika löytää uudestaan yhteys luontoon.”

– Tero Saarinen

Kuuntele lisää teoksen teemoista ja tekoprosessista Skånes Dansteaterin podcastista, jossa Tero Saarista haastattelee Samuel Denton.

Transitissa nähtävä IC-98:n videoinstallaatio toimii eräänlaisena arkkitehtonisena bassolinjana koko teokselle. Aivan kuten meitä ympäröivä luonto, se on jatkuvasti läsnä ja hitaasti muuttuen kommentoi, kritisoi ja peilaa kaikkea.

”IC-98:n viime vuosien työskentely on keskittynyt ympäristökriisin käsittelyyn ja taiteellis-poliittisiin tapoihin osallistua sen ratkaisemiseen. Animaatiot Nekropolis (2016) ja Epokhe (2017) sekä elokuva Omnia mutantur (2018) ovat olleet vertauskuvallisia kuvauksia ajasta, ilmastosta, aikakausista ja niihin liittyvistä luonnon- ja kulttuurihistoriallisista sekoittumisista. Paikkasensitiiviset projektit Khronoksen talo (2016–), Mare tranquillitatis (2020), IÄI (2020) sekä työn alla oleva Misi-Raa’an Luonnontuhopuisto(2019–) taas ovat pyrkineet pelkän taiteellisen kuvauksen sijaan luomaan työkaluja ja paikkoja, joiden avulla uusi, kriisistä ponnistava ja sen keskellä elävä kaikkien eliöiden keskinäiseen riippuvuuteen perustuva yhteisö voisi syntyä.

Transitia varten laadittu kuvakertomus lähtee liikkeelle Nekropoliksen asettelemasta tilanteesta, jossa ilmakehään vapautuneesta hiilestä muodostunut pilvi hallitsee kivistä, kuivaa maisemaa. Kuolleet ja haudatut ovat nousseet taivaalle, maa on autioitunut. Auringon energia antaa elämää, mutta myös tukahduttaa. Maailmaa hallitsee Isä-Taivaan silmä, joka pitää yllä erillisyyttä, etäisyyttä ja selväpiirteisyyttä – kun kaiken eloonjääminen edellyttäisi kosketusta, toinen toisensa lomaan kasvamista, juurtumista ja palaamista Äiti-Maahan.

Toisen näytöksen laajassa panoraamassa etsitään tätä uuden yhteisön mahdollisuutta, kun elämä sataa takaisin Maahan. Ilmakehän pienhiukkaset muuttuvat kiviksi, kivet siemeniksi, siemenet maailmoiksi. Maailmat yhteyttävät ja pölyttävät, kasvattavat versoja ja kärhiä, jotka kasvavat kohti toisiaan, toisiinsa kiinni. On kuin vanha kyklooppinen silmä olisi jakautunut ja jakautunut taas, loputtomiin.

Auringon lämmössä syntyy uusi maailma ja uuden maailma ilmakehä. Kaikki pölyttyy ristiin, kurottamiseen ja yhteenjuurtumiseen perustuva yhteisö syntyy näissä sekoittumisissa ja kietoutumisissa, humuksessa, rihmastoissa ja mineraaleissa, solujen välillä ja soluseinämien sisällä. Meidän ihmiskehomme ovat eläinkehoja, eläinkehomme ovat hiiltä, vettä, kasvualustoja ja maailmoja. Me kosketamme ja olemme kosketettuja, pidämme huolta ja olemme kannateltuja. Kaikki värähtelee elämää.”

– Patrik Söderlund (IC-98)