Vox Balaenae

Vox Balaenae (Valaan ääniä) on Tero Saarisen soolokoreografia amerikkalaissäveltäjä George Crumbin  samannimiseen nykymusiikin klassikkoon. Ihmisen ja luonnon suhdetta pohtiva, vainoavan kaunis musiikki sukeltaa valtamerien syvyyksiin ja alitajuntamme sopukoihin. Crumb sai innoituksen teokseensa äänitteestä, jolle oli nauhoitettu ryhävalaiden laulua merten syvyyksissä. 

Rakenteeltaan Crumbin Vox Balaenae on kolmiosainen. Prologin ja epilogin välissä on viisi geologisten aikakausien mukaan nimettyä variaatiota. Crumbin tyypillisesti teoksen esittämisessä on teatraalisia elementtejä: piano, sello ja huilu ovat sähköisesti vahvistettuja, ja soittajien on määrä esiintyä naamioituneina, syvän siniseksi valaistulla näyttämöllä. Ratkaisuilla Crumb haluaa korostaa luonnon epäinhimillistä voimaa.

Luonnon arkaainen voima ja haavoittuvuus ovat Saarisen tulkinnan kantavia teemoja. Suomalais-ranskalaisena yhteistuotantona valmistuneessa teoksessa lavan yksinäistä tanssijaa ympäröi elävä musiikki – joko alkuperäisestä muusikista vastanneen pariisilaisryhmän Ensemble intercontemporainin tai suomalaiskokoonpano Avantin esittämänä.

Tero Saarisen tulkinnassa hedonistisen nykyihmisen vieraantuminen ympäristöstään johtaa kohti vääjäämätöntä konfliktia: ”Tanssija on ikään kuin viimeisellä rannalla, paljaana ja groteskin inhimillisenä, itseään suurempien voimien edessä. Assosioin musiikin sanoman – luonnon hätähuudon ja kuoleman – liikkeen ja muodon kuolemaan. Liikemateriaalin näkökulmasta koreografiani kumpuaa minimalismista, mutta sen vaikutteet ovat moninaiset: buto-juuristani modernin tanssin perinteeseen.” -Tero Saarinen