”Halusin koreografian liikkuvan hedonistisessa ilmapiirissä. Ihmisten väliset kohtaamiset – odotus, viehätysvoima ja pettymys – sekä yksilöiden päätökset suhteessa yhteisöön olivat koreografiani lähtökohtani. Aloysius Bertrandin runoista löytyvät kuoleman ja aistillisuuden vastakkaisuudet, jotka toimivat myös säveltäjän inspiraationa, ovat antaneet teokselle ja sen visuaalisuudelle oman, ainutkertaisen mausteen outoutta ja unenkaltaisuutta.”
– Tero Saarinen