Carolyn Carlson ei ole usein palannut teoksiinsa mutta toive tuoda Blue Lady uudelleen näyttämölle syntyi jo vuosia sitten. Ajatus kirkastui, kun hän päätti vaihtaa tulkitsijan miestanssijaksi. Idea syntyi koreografin kiinnostuksesta japanilaiseen kabuki-teatteriin ja sen miesnäyttelijöiden tulkitsemiin naisrooleihin.
Tero Saarisen ilmaisuvoimainen tulkintakyky ja androgyyni olemus yhdistettynä tanssija-koreografin omaan kabuki- ja buto-vaikutteiseen liiketyyliin tekivät hänestä Carlsonin mukaan itsestään selvän valinnan Blue Ladyn uudeksi tulkitsijaksi.
Suomalaista sukujuurta oleva Carlson ja Tero Saarinen ovat tehneet yhteistyötä jo lähes 20 vuotta. He tapasivat ensi kertaa Carlsonin vieraillessa koreografina Suomen Kansallisbaletissa 1990-luvulla, jossa Saarinen tuolloin toimi tanssijana. Saarinen on esiintynyt useissa koreografin ryhmäteoksissa ja Carlson on luonut Saariselle soolot Travelling (1998) ja Man in a Room (2000).
Koreografi Carlson tutkii Blue Lady -teoksessa ihmisyyttä erilaisia elämänvaiheita edustavien ”naismuotokuvien” kautta. Carlsonin mukaan Venetsian kaupunki ja äidiksi tuleminen vaikuttivat vahvasti teoksen alkuperäiseen luomisprosessiin. René Aubryn musiikki, valtavat venetsialaismarkiisit, puu sekä pyörivät hameet ja hatut luovat teoksen ainutlaatuisen visuaalisen ympäristön.
Carlson haki teoksen sisältöön ulottuvuuksia myös venetsialaisesta mielisairaalasta ja sen potilaista, joiden silmissä näkynyt ahdistus ja epäluulo vaikuttivat häneen syvästi. Nämä sävyt sekä muistojen tematiikka korostuvat Saarisen tulkinnassa, johon on haettu alkuperäisteosta melankolisempaa tunnelmaa.