“Inspiroiduin heti Zimmermannin sellokonserton monimuotoisuudesta, sen erilaisista sävyistä ja rakenteista. Se herätti mielikuvitukseni ja halun tuoda musiikin rinnalle vielä yhden tason lisää tanssin avulla – aivan kuten säveltäjä oli itse alun perin suunnitellut.
En kuitenkaan lähtenyt kuvittamaan teosta tarkalleen säveltäjän antamien ohjeiden, tai perinteisen pas de trois -kaavan, mukaan. Ainoastaan säveltäjän indikaatio protagonistien sukupuolesta tuntui perustellulta. Koreografiassani säveltäjän alter ego – soolosellisti – kuljettaa tanssijoiden edustamien kolmen vahvan persoonan kohtaamisia.
Musiikissa on kerronnallinen, jopa elokuvallinen tuntu. Sävellys on kiehtova sekoitus erilaisia elementtejä, jotka vaihtelevat Stravinskya muistuttavista kaiuista jopa jazzmaisiin yksityiskohtiin. Ainutlaatuista äänimaisemaa vahvistaa harvoin orkesteriteoksissa kuultujen poikkeuksellisten instrumenttien – kuten cimbalomin, harpun ja laajan rytmisoittajien ryhmän – kirjo.
Säveltäjän synkkä elämäntarina ja sen traaginen päätös toi oman lisänsä koreografiaan. Hänen syvä yksinäisyytensä kuuluu mielestäni vahvasti musiikissa, ja se liikutti minua. Poislähtemisestä ja menetyksestä tuli keskeisiä teemoja koreografialleni.”
– Tero Saarinen