Wild Is the Wind – kolmen teoksen ilta

Illan esitysjärjestys

Tero Saarinen: Garden
Carolyn Carlson: Room 7
Väliaika, noin 30 minuuttia
Sonya Lindfors: Wild Is the Wind

Kesto: 2 tuntia 30 minuuttia

Alkusanat

TSC:n 30-vuotisjuhlaohjelmassa korostuu kolmen eri koreografisulkupolven tekijöiden mukanaan tuoma moninaisuus niin estetiikan, vaikutteiden kuin teemojenkin osalta.

Teokset muistuttavat meitä siitä, miten erilaisin tavoin tanssi voi käsitellä aikamme suuria kysymyksiä: ihmisyyttä, valtaa, identiteettiä, suhdettamme luontoon ja toiseuteen. Koreografeja yhdistää luottamus esiintyjiin yksilöinä, joiden erilaiset identiteetit, taustat ja kokemukset ovat olennainen osa teoksen merkityksen rakentumista.

Amerikkalainen, mutta isovanhempiensa myötä suomalaista sukujuurta oleva Carolyn Carlson on tehnyt merkittävän, eurooppalaista modernia tanssia uudistaneen elämäntyönsä Ranskassa, jättäen oman vahvan jälkensä tanssiin runollisena ilmaisumuotona. Teron koreografisessa ajattelussa balettiperimä yhdistyy aasialaista tanssitraditioista saatuihin vaikutteisiin ja liike asettuu vuoropuheluun valon, musiikin ja muiden taiteiden kanssa kokonaistaideteokseksi. Suomalais-kamerunilaisen Sonya Lindforsin työssä keskiössä ovat vallan, representaation ja yhteisöllisyyden kysymykset sekä yhteiskunnallinen muutos taiteen keinoin. Hänen teoksissa nykytanssin traditiot yhdistyvät katutanssiin ja teatterillisempiin praktiikoihin.

Elinvoima ja menestys ovat aina syntyneet uteliaisuudesta, liikkeestä rajojen yli, halusta oppia toisilta sekä kyvystä nähdä moninaisuus vahvuutena. Elinvoimaisin taidekaan ei uudistu tyhjiössä, siihen tarvitaan jatkuvaa vuorovaikutusta ympäröivän maailman kanssa. Usko kansainvälisen vuorovaikutuksen merkitykseen sekä tanssin kasvavaan voimaan ihmisyyden puolestapuhujana siivittävät meitä myös seuraaville vuosikymmenille.

– Iiris Autio & Tero Saarinen

Koreografin sanoin: Garden

“Tässä teoksessa luonto ei ole vain tausta-asetelma, vaan olennainen osa ihmisyyden, historian ja ajan ymmärtämistä. Teosprosessin aikana palasin pitkästä aikaa ranskalaisen kirjailija Marguerite Yourcenarin (19031987) ajatusten äärelle. Hänen tuotannossaan usein esiintyvä puutarha avautuu metaforana ihmisyydelle ja haavoittuvaisuudelle, sekä toimii peilinä luontosuhteellemme. Hän katsoo tuotannossaan ihmisen toimintaa puutarhan kautta, mikä resonoi vahvasti oman työskentelyni kanssa.

Olen aina ollut kiinnostunut florasta ja faunasta ja siitä, kuinka ihmisen kehon alkuvoimaisuus on erottamaton osa luontoa. Jos tuhoamme luontoa, turmelemme myös kehomme muistia ja sitä alkuvoimaa, joka meissä elää.

En halunnut tutkia duetossa kahden ihmisen välistä suhdetta tai henkilödraamaa. Kahden tanssijan välinen yhteys toimii pikemminkin porttina johonkin kolmanteen: ympäröivään maailmaan ja yhteiseen tahtotilaan alkaa muuttaa asioita. Meillä on vastuu ympäristöstä ja teoistamme, jonka vuoksi halusin teoksen parivaljakon korostavan laajempaa yhdessäolon tarvetta: korjata kaaosta, jonka olemme maailmaan luoneet. Metaforisen maiseman yllä leijuvat tummat saastepilvet luovat ympäristön, jossa luotto, ymmärrys ja yhteinen halu pyrkiä eteenpäin punnitaan.

Teoksessa on kaksi tanssijaosajakoa, joiden kautta teos hengittää ja elää sekä löytää uusia muotoja. Kullakin parivaljakolla on vapaus käyttää musiikkia eri tavoin ja tehdä päätöksiä hetkessä.

Jokainen teos on väistämättä myös peili omaan itseen, historiaan ja tähän hetkeen. Tätä teosta tehdessäni olen pohtinut paljon yhteyttä: miten olla yhteydessä toisiin ihmisiin, miten luoda tilaa, jossa toinen voi kasvaa ja kukoistaa – ja miten kokonainen ryhmä voi kukoistaa. Myös butō-tanssi kulkee mukana teoksessa. Opiskellessani sitä aikoinaan Japanissa ohjasi se minua kohti luonnonmukaisempaa, alkuvoimaisempaa liikettä, muotoa ja ekspressiivisyyttä. Butōsta saamani kokemukset, ajatukset ja työkalut ovat aikanaan muistuttaneet kehon viisaudesta ja sen yhteydestä kaikkeen elävään. Dueton tekemisessä palaan näiden oppien äärelle ja samalla etsin niille uusia muotoja yhdessä tanssijoiden kanssa. Koen yhä vahvemmin, että yksi tehtävistäni on jakaa näitä kokemuksia ja työvälineitä eteenpäin seuraaville sukupolville ja onkin ollut niin inspiroivaa löytää ihmisiä, jotka haluavat hypätä mukaan tutkimusmatkalle.”

Tuotanto:
Tero Saarinen Company

Kesto:
35 minuuttia

Ensi-ilta
23.4.2026, Teatro della Tosse, Genova, Italia

Neljä sooloa, neljä vuosikymmentä

”Työskentelin ensimmäisen kerran Carolyn Carlsonin kanssa vuonna 1991, kun hän loi Suomen kansallisbaletille teoksen Maa. Olen aina tuntenut selittämättöntä yhteyttä Carolyniin sekä hänen tapaansa välittää sanomansa tanssin kautta. Tapaamisissamme tunsin vahvan näkymättömän siteen, joka ajoi minut etsimään uusia mahdollisuuksia työskennellä hänen kanssaan. 

Carolyn on aidosti kiinnostunut vuoropuhelusta sekä ihmisyyden monisävyisyydestä ja ristiriitaisuudesta. Hän on syvästi kiinnostunut edessään olevasta ihmisestä, mikä tekee yhteisestä luovasta prosessista hänen kanssaan etuoikeuden. Hän ruokkii luovaa prosessia kuvilla, symboleilla ja vertauskuvilla ja on erittäin intuitiivinen, vuorovaikutteinen ja avoin.

Olen ollut onnekas saadessani tulkita neljää hänen sooloteostaan neljän vuosikymmenen aikana. Teoksessa Travelling (1998) hän halusi haastaa oikukkaan tarpeeni olla jatkuvasti liikkeessä pitämällä minut paikallaan. Se oli erittäin opettavainen kokemus esiintyjyydelleni. Mark Rothkon elämästä ja taiteesta inspiraationsa saanut soolo Man in a Room (2000) sukelsi syvälle taiteilijaelämän kakofoniaan, yksinäisyyteen ja ehdottomuuteen. Rakastin teoksen tunteiden skaalan ja ikuisen kaipuun esittämistä tyhjän kankaan edessä. Carolynilla on erittäin tarkka ja terävä silmä elämän surrealismille ja hän osaa kaivaa esiin jotain absurdia ja humoristista synkimmistäkin vesistä.

Vuonna 2002 Carolyn näki sooloteokseni HUNT ja kutsui minut tanssijaksi ikoniseen Blue Lady -sooloonsa. Koska olin nähnyt hänen esittävän alkuperäisen teoksen vuonna 1992, oli selvää, että tämä versio olisi uudelleenvierailu – ei alkuperäisen kopio tai imitaatio. Kukaan ei voi olla kuin Carolyn.

Eräänä iltana esityksen jälkeen Carolyn antoi minulle palautetta, jota en koskaan unohda: ”Tero, olit liian tärkeä tänään”. Tämän myötä hän avasi oman taiteentekemisensä eetosta; tanssiminen ja esiintyminen ovat meditaatiota, syvää olemisen alkukantaisten voimien tutkimista ilman egoa.

Yhteinen matkamme jatkuu: heinäkuussa 2024 Room 7 sai ensi-iltansa Italiassa Civitanova Danza -festivaalilla. Sooloteos antaa vanhemmalle, mutta yhä villille mielelleni ja keholleni mahdollisuuden sukeltaa muistojen ja elämän kohtaamisten halki. Jäähyväisten kautta syntyy aina jotain uutta.

Carolyn puhuu usein Alwin Nikolais’ta ja hänen vaikutuksesta taiteelliseen polkuunsa. Olemme kaikki osittain menneisyytemme tuotoksia. Kannamme mukanamme kokemuksellista, koulutuksellista ja myös sukupolvien välistä hiljaista tietoa, kun yritämme rakentaa omaa polkuamme ja löytää oman äänemme. Carolyn ei ole koskaan pyrkinyt kulkemaan trendien tai muotivirtausten mukaan, vaan on tinkimättömästi seurannut omaa visiotaan ja taiteen tekemisen eetostaan vuosikymmenestä toiseen. Tarvitsemme Carolynin kaltaisia majakoita, jotka valaisevat tietä kauas tulevaisuuteen. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että olen saanut työskennellä Carolynin kanssa, oppia häneltä ja olla osa hänen aitoa ja ainutlaatuista maailmaansa.”

– Tero Saarinen

Koreografin sanoin, Room 7

”Terolla ja minulla on samankaltainen käsitys tanssista. Näemme tanssin visuaalisena runoutena. Kun luomme teosta yhdessä, puhumme harvoin askelista. Puhumme runoudesta ja läsnäolosta.

Olen aina rakastanut soolojen luomista, sillä silloin huomio keskittyy kokonaan yhteen ihmiseen. Terossa on vahvaa karismaa, ja minulle myös siinä on kyse tanssista: jostakin, joka välittyy esiintyjän ja yleisön välillä.

En halua määritellä teoksiani liian tarkasti. Työskentelen runouden parissa, ja runous kantaa sisällään piiloon jääviä merkityksiä. Tällä teoksella toivon herättäväni mielikuvituksen. Haluan, että jokainen katsoja kokee teoksen omalla tavallaan ja löytää siitä omat merkityksensä.”

– Carolyn Carlson

Tuotanto:
Tero Saarinen Company yhteistyössä: Centre chorégraphique national de Rillieux-la-Pape (Ranska), Atelier de Paris (Ranska), Civitanova Danza (Italia), Carolyn Carlson Company (Ranska)

Kesto
30 minuuttia

Ensi-ilta
4.7.2024, Teatro Rossini, Civitanova Danza, Italia

Koreografin sanoin: Wild Is the Wind

”Elämme hurjia aikoja. Moninaisten kriisien ympäröimässä ajassa muutos parempaan on hetkittäin tuntunut mahdottomalta. Siksi tässä hetkessä haluan tutkia taiteen ja erityisesti näyttämön potentiaalia kuvitella mahdollisia maailmoja ja toisenlaisia tulevaisuuksia. Taiteessa on valtava voima: se voi kertoa tarinoita ihmisyydestä, suomalaisuudesta tai siitä, mitä pidämme hyvänä tai kiinnostavana. Taide ei ainoastaan peilaa olemassa olevaa maailmaa vaan se myös aktiivisesti tuottaa uutta todellisuutta.

Wild Is the Wind -teoksessa asetumme muutoksen ja toimijuuden äärelle.

Olemme kysyneet, miten liikuttaa energioita, tunnelmia tai normeja. Miten energeettistä, affektiivista tai poliittista ilmaa voi tuulettaa? Millaista taikaa klubin tanssilattialla voi syntyä yön pimeinä tunteina, kun huumaava musiikki, yhteinen rytmi ja hiki muuttavat uupumuksen vapauden ja yhteenkuuluvuuden tunteeksi? Tai miten blueslaulaja voi yhden kappaleen aikana lähteä liikkeelle kollektiivisesta kärsimyksestä ja surusta, mutta muuntaa tunnelman voimaannuttavaksi ja toivoa herättäväksi? Maailma liikuttaa meitä, välillä riepotellen villin tuulen tavoin, mutta emme ole ainoastaan olosuhteiden uhreja. Myös me voimme liikuttaa maailmaa.

Kuten aiemmatkin teokseni, myös Wild Is the Wind ammentaa mustan esityksen* traditioista. Taide on kautta historian toiminut katalyyttinä murroshetkissä, mutta Afrikan diasporisten taiteiden juuret ovat poikkeuksellisen kietoutuneet muutokseen, radikaaliin vastarintaan, yhteisöllisyyteen ja kumouksellisuuteen. Vaikka teoksessa puhaltavat muutoksen tuulet, myös historian kummitukset ovat vahvasti läsnä. Erityisesti äänellä ja musiikilla on tässä keskeinen rooli. Soundsystem ja trumpetti, molemmat omalla tavallaan mustan esityksen trooppeja, avaavat portaaleita, luovat pyörteitä ja virtauksia. Teokseen on esimerkiksi sämplätty Marvin Gayen What’s Going On -kappaletta, joka syntyi vuosina 1969–1971, keskellä sotaa, poliisiväkivaltaa ja vastakkainasettelua. Nina Simonen versio kappaleesta Wild Is the Wind julkaistiin aikana, jolloin mustilla ihmisillä ei ollut yhtäläisiä ihmisoikeuksia. Tuskallisten historioiden keskellä taide on kyennyt muuntamaan yhteisöjen kärsimystä kollektiiviseksi voimaksi ja toivoksi. Vaikeuksia yhtään romantisoimatta tässä muutosvoimassa on jotain maagista.

Wild Is the Windissä erityisen maagista on työryhmä! Meidän moninaisessa työryhmässämme yhdistyvät eri taidepraktiikat, liiketraditiot ja estetiikat ja sitä kautta myös erilaiset historiat ja kysymykset. Oman praktiikkani ytimessä on moniäänisyys ja moninapaisuus, mutta myös jonkun jaetun ja yhteisen äärelle asettuminen. Teoksessa erilaisuutta ei pyritä häivyttämään vaan se on osa vahvuutta ja jopa radikaaliutta. Teos ei tavoittele koherenssia vaan resonanssia – erilaiset traditiot, tekniikat, estetiikat, kehot ja kokemukset voivat vaikuttaa rinnakkain ja alkaa värähdellä suhteessa toisiinsa ja yleisöön.

Olen valtavan kiitollinen matkasta, jonka olemme saaneet kulkea työryhmänä. Jo prosessissa itsessään olen nähnyt kaikkea sitä muutosta, jota toivoisin enemmän maailmaan; leikkiä, nautintoa, tuntemattoman äärelle sukeltamista, jatkuvaa toisten kannustamista, toimijuutta mutta myös tilan antamista, toisiltamme oppimista.

Teoksessa asuukin ehdotus rinnakkainasettumisesta: Miltä näyttäisi näyttämö, joka olisi moninapainen ja leikkisä, herkkä, yhteisöllinen, kevyt, mutta syvä. Voisiko näyttämö olla paikka jossa harjoitella yhteyttä erilaisina, mutta samanarvoisina.”

– Sonya Lindfors

*
Teoreetikko Thomas DeFrantz on kirjoittanut useissa esseissään mustan esityksen teoriasta (Black Performance Theory). DeFrantzia vapaasti mukaillen musta esitys rakentuu Afrikan diasporan kokemusmaailmoista sekä sen moninaisista ilmaisuperinteistä, teknologioista ja esteettisistä käytännöistä. Musta esitys ei ole pysyvä tai tarkkarajainen tyylilaji, eikä esityksen mustuus määräydy esiintyjän identiteetin tai ihonvärin perusteella. Sen sijaan musta esitys muotoutuu uudelleen eri aikoina, paikoissa ja esityskonteksteissa. Mustuus voi tulla esityksessä näkyväksi esimerkiksi liikkeellisinä ja äänellisinä traditioina ja tekniikoina, erilaisina ilmaisukäytäntöinä, moniäänisyytenä, vastaliikkeenä, suhteena ympäröivään yhteiskuntaan sekä yhteisön äänten kutsumisena osaksi tapahtumaa. Esitys voi siten vahvistaa läsnäoloa, kasvattaa yhteistä toimijuutta ja avata tilaa uskaltamiselle, nähdyksi tulemiselle ja muutokselle.

Tuotanto: Tero Saarinen Company yhteistyössä UTT ry

Kesto: 40 minuuttia

Ensi-ilta: 22.9.2026, Tanssin talo, Helsinki

Tekninen työryhmä

Tero Saarinen Company

Tekninen johtaja
Ville Konttinen

Äänimestari
Vincent Masse

Valaistusmestari
Rasmus Kallio 

Valaistusmestari
Ville Finnilä

Valaistusmestari
Klaus Eklund

Teatteripalvelu Taito Oy

Valoteknikko
Pekka Hänninen

Valoteknikko
Juuso Joutsio

Näyttämömestari
Antto ”Luca” Karvonen 

Valoteknikko
Mikael Saine 

Tanssin talo

Näyttämömestari
Joshua Krohn

Näyttämömestari
Jeff Campbell

Tekniikan laitevuokraus
Miika Granholm
CAPITAL AV

Tekniikan henkilöstövuokraus
Panu Sirkiä
Teatteripalvelu TAITO Oy

Tero Saarinen Company | Tuotanto

Toiminnanjohtaja
Iiris Autio

Viestintäpäällikkö
Paula Rahtu

Tuotantopäällikkö
Carita Weissenfelt

Projekti- ja kehittämiskoordinaattori
Eemeli Auvinen

Hallintokoordinaattori
Salla Hokkanen

Tuotannon ja opetustoiminnan koordinaattori
Anni Jokimies Cañete

Viestinnän ja markkinoinnin asiantuntija
Veera Mietola

Markkinointimateriaalit
Mikko Lampinen

Digitaalinen käsiohjelma
Veera Mietola

Toimintaa tukemassa 2026:

TSC Ystävät

Liity ystäväksi – koet enemmän!

Tero Saarinen Companyn Ystävänä, Tukijana tai Mesenaattina pääset taiteen tekemisen kulisseihin: seuraamaan uusien teosten avoimia harjoituksia ja kiinnostaviin taiteilijatapaamiisiin syventymään taiteeseen ja luovuuteen. Samalla olet mukana mahdollistamassa suomalaisen kulttuurin kansainvälistä menestystä, osana yhteisöämme.

Lue lisää ja liity

TSC:n opetustoiminta

TSC Studiossa järjestettävät aamutunnit sopivat erityisesti ammattitanssijoille, jotka etsivät kokonaisvaltaista lähestymistapaa liikkeeseen ja kehonhuoltoon. TSC:n tanssijat opettavat aamutunneillamme Tero-tekniikkaa ja Pilatesta. Lisäksi järjestämme vierailevien koreografien aamutunteja ja workshoppeja, jotka tarjoavat mahdollisuuden tutustua uusiin liikesuuntiin ja syventää omaa taiteellista ja liikkeellistä tutkimusta.

Lue lisää aamutunneista ja workshopeista ja ilmoittaudu mukaan.

”Tanssilla on erityisen paljon annettavaa aikana, jota leimaa niin voimakkaasti kehosta vieraantuminen. Tanssi on minun tapani tulkita ihmisen olemusta ja sen monia ilmenemismuotoja – rakkautta, ystävyyttä, hengen voimaa.

Haluan tavoittaa tanssilla sanomatonta, selittämätöntä, nimeämätöntä. Uskon tanssiin joka koskettaa, tanssiin joka puhuu puolestaan.”

– Tero Saarinen

Tero Saarinen Company luo, esittää ja opettaa aikaa kestävää ja alkuvoimaista nykytanssia. Vuonna 1996 perustettu ryhmä on esiintynyt 40 maassa kaikissa maanosissa. Helsingissä TSC:n kotinäyttämönä on Tanssin talo, jossa ryhmä esittää Tero Saarisen teosten ohella myös vierailevien koreografien töitä. Omien esitysten lisäksi TSC tuottaa Helsinkiin kansainvälisiä vierailuja.

TSC:n toimintaan kuuluvat myös TSC Studiossa järjestettävät ammattilaisten aamutunnit, Tero-tekniikan opetus sekä Suomessa että kansainvälisesti sekä residenssitoiminta Kaapelitehtaalla sijaitsevassa TSC Studiossa.

Tero Saarinen Companyn perimmäisenä tavoitteena on parantaa ihmisten suhdetta omaan kehoon, itseen sekä toisiin ihmiseen alkuvoimaisten ja kokonaisvaltaisten tanssielämysten avulla.