Imre & Marne van Opstal

Koreografia

Imre van Opstal ja Marne van Opstal on hollantilainen sisaruspari, joista kumpikin tunnetaan jo ennen menestyksekkäitä koreografiuriaan – tanssijoina Batsheva Dance Companysta ja/tai NDT 1 & 2 -ryhmistä. Van Opstalien teokset käsittelevät usein ihmisyyttä, kehon ja mielen mahdollisuuksia ja rajoitteita. Heidän työnsä tunnetaan monitasoisuudesta ja surrealismista. Koreografien liikekielelle tyypillistä on suurieleisesyys ja teatraalisuus sekä monipuolinen parityöskentely.

Van Opstalit aloittivat yhteisen koreografiuransa NDT2:n riveissä. LiNK (2014) ja John Doe (2015) nähtiin ryhmän ‘Up & Coming Choreographers’ -ohjelmistossa, minkä jälkeen The Grey (2017) nähtiin NDT2:n pääohjelmistossa. NDT1:lle luotu Take Root (2019) sai Swan Award -ehdokkuuden vuoden parhaasta tanssituotannosta. Van Opstalien viimeaikaisiin töihin lukeutuvat NDT:n Baby don’t hurt me (2021); Rambert Dance Companyn Eye Candy (2021); Nationaltheater Mannheimin The little man (2022), Hessisches Staatsballettin I’m afraid to forget your smile (2022), Ballet Theater Baselin Mommy, Look! (2023) sekä GöteborgOperans Danskompanin To Kingdom Come (2023). He ovat tehneet poikkitaiteellista yhteistyötä muun muassa muotitalo Diorin ja artisti Lykke Lin kanssa.

Van Opstalien uusin tilausteos Heart Drive (2022) on Kanadalaisen Ballet BC:n ja Tero Saarinen Companyn kansainvälinen yhteistuotanto, joka kantaesitettiin 3. marraskuuta 2022 Vancouverissa.

www.imremarnevanopstal.com

Kuva: Rahi Rezvani

“Yhtä aikaa väkivaltainen ja eroottinen ja silti herkkä ja tunteellinen –– kommentoi onnistuneesti kauneusstandardeja ja tabuaiheita olematta vaikeaselkoinen“

The Edge / Eye Candy (2021)

“Nerokas –– tanssi ja koreografia erottuu joukosta“

The Edge / I’m afraid to forget your smile (2022)

“Sanoinkuvaamattoman hyvä –– ei ainoastaan kansainvälisesti muodikkaita, mutta myös aidosti tulevaisuuden tekijöitä“

Die Reinpfalz / The little man (2022)

“Hollantilaissisaruksilla on räätälöityjä liikkeitä, jotka ovat sekä atleettisia että koskettavia“

Tanz / The little man (2022)

“Tumma, älykäs työ kehonkuvasta – sai ensi-iltansa verkossa, mutta näyttää vielä vaikuttavammalta lavalla“

The Guardian / Eye Candy (2021)

“Liikekieli on monimuotoista ja virtuoottista, mutta silti ilmavaa”

Theaterkrant / Take Root (2019)

“★★★★★ Nuoret tekijät loivat todella vahvan koreografian sukupuolen, identiteetin ja seksuaalisuuden teemojen ympärille“

De Volkskrant / Baby don't Hurt Me (2021)

“Rehellinen, herkkä ja monipuolinen – eriskummallinen ja oikukas”

Trouw