Project Afterlife etsii teatterin ja tanssin kautta yhteyttä kuolemaan

Vuoden 2024 ensimmäinen TSC-residenssijakso käynnistyi tammikuussa Jenni Kivelä & Kiltit ihmiset -työryhmän teoksella Project Afterlife. Teos etsii keinoja yhteyden muodostamiseen kuolleen kanssa. Onko mahdollista löytää tila, jossa voisi vielä olla yhteydessä toiseen? Miten leikkiä sitä, että toinen tulisi vielä takaisin, että saisi vielä keskustella ja koskettaa? Esitys haluaa suhtautua tuntemattomaan avoimin mielin ja tutkia tiedostamatonta ja nimeämätöntä.

Jenni Kivelä on valmistunut Teatterikorkeakoulusta koreografiksi vuonna 2002. Hän on tehnyt esityksiä perustamansa Kiltit Ihmiset- kokoonpanon nimissä vuodesta 2006. Työryhmään kuuluvat lisäksi tanssitaiteilijat Ninu Lindfors ja Linda Holma, sekä valo- ja videosuunnittelija Teo Lanerva, pukusuunnittelija Liisa Pesonen, tuottaja Inari Pesonen ja äänisuunnittelija Joonas Outakoski.

Kesän ääniresidenssissä kehollinen liike muunnetaan musiikiksi

Kesän ääniresidenssissä tanssiva keho toimii musiikin ja sävellyksen instrumenttina. Charo Calvo on entinen tanssija, joka työskentelee elektroakustisen musiikin parissa. Residenssi on jatkumoa Calvon kahden vuoden mittaiselle tutkimukselle, jossa hän liikekaappauksen (motion capture) ja virtuaalitodellisuuden avulla tarkasteli liikkeen vangitsemista ääneksi.

TSC Studiossa työryhmään liittyy äänisuunnittelija Christophe Albertini sekä koreografi-tanssija Bahar Temiz. Residenssijakson aikana työryhmä jatkaa Calvon aloittamaa tutkielmaa liikkeestä ja musiikista. Ryhmä alkaa työstää liikkeestä syntynyttä äänimateriaalia monikanavaiseksi sävellykseksi, jossa koreografia sekä akustiset ja elektroniset musiikilliset elementit yhdistyvät.

Broas & Nyberg studioresidenssissä helmikuussa

Lisäksi helmikuussa viikon mittaisessa studioresidenssissä vierailevat tanssitaitelija Jenna Broas sekä tila- ja videotaitelija Fabian Nyberg. Broas & Nyberg -taiteilijaduon teos Huomisen suru on tutkielma surusta, läheisen muistisairaudesta ja rikkinäisestä maailmasta. Teoksen tematiikka on lähtenyt liikkeelle surun ja luopumisen käsittämisestä, sekä sen ruumiillisesta kokemuksesta. Teos pyrkii käsittelemään surua jaettuna kokemuksena, joka yhdistää meitä yksilöitä sekä yhdistää meidät myös muihin eliöihin ja ympäristöön.